Se tunne kun kengät hiertää varpaita kilometrien kävelyn jälkeen, helle porottaa värjäten albiinoihoa hetki hetkeltä punaisemmaksi, rinkka tuntuu norsulta selässä ja silti naurattaa.
Silloin tunnen löytäneeni parasta matkaseuraa.
Ollaan nähty yhdessä Lontoo, Dubai, Singapore, Malesia, Thaimaa, Pala Indonesiaa, Australia, Borneo, USA, Karibia, Hollanti, Tanska, Ruotsi ja etelän hedelmä Viro. Mainitsinko kaikki?
Yhdessä ollaan istuttu lentokoneissa, junissa ja laivoissa tunteja ja limputettu eri maissa nälkäisinä seuraavaa hostellia etsien.
Kävelty
ympyrää ja päädytty umpikujiin, mutta periksi ei anneta ja apua ei
kysytä, matka on määränpää ja kyllä sitä vielä joskus perille
löydetään.
Ollaan värjätty mun keltasiksi värjäytyneitä hiuksia.
Kauhisteltu mun palanutta hipiää.
Tunnettu itsemme pieniksi Singaporessa.
Matkustettu junalla Malesian läpi ja hetken mielijohteesta lähdetty autolla Thaimaan rajan yli.
Pelätty Hat Yain kaupungissa ja juostu heti aamulla bussiin jonka määränpäänä oli Krabi.
Seilattu Phi Phin saarille.
Annettu muiden työntää sammunut auto takaisin liikkeelle ja itse hypätty kyytiin.
Voitu pahoin matkalla Lombokin päästä toiseen.
Mietitty minne pyyhkeet katosi Lombokilla?
Pyöräilty Gilin saarta ympäri monta kertaa päivässä.
Pysähdytty välillä fiilistelemään.
Totuttu olemaan ilman lämmintä vettä.
Ihailtu kaikkea ympärillä olevaa.
Vuokrattu skootteri ja ajeltu sillä ympäri Balia.
Eksytty matkalla rantaan ja menetetty meikän flip flopit mutaan.
Mujuteltu skootterilla mudassa.
Naurettu jälkeenpäin skootterivideolle.
Pelätty liikenteessä.
Nähty upeita auringonlaskuja!
Käyty spontaanisti Australiassa.
Ihailtu Sydneytä.
Paleltu Sydneyssä.
Ihailtu Sydneyn hostelleja..
Eletty elämää täysillä.
Nämä kaikki ja miljoona muuta asiaa tekee mun parhaasta ystävästä parasta matkaseuraa.
Mihin seuraavaksi?
